Matka minuuteen
Sisimmissään jokainen tietää mikä on itselle hyväksi. Matkan varrella omantunnon ääntä on tuupattu komeroon yhden jos toisenkin kerran. Työn, uran, rahan, lasten ja perheen vuoksi on jätetty omat aidot tarpeet syrjään. On menty hampaat irvessä ja tuhahdettu tunteilijoille sun muille herkistelijöille.
Koska raskas työ vaatii raskaat huvit ja ankea olo lievitystä, herkkuja ja kivunlievittäjiä on poimittu milloin miltäkin syrjäkujalta. Itsensäpalkitseminen kääntyy lopulta itsensärankaisemiseksi: kun söin kiellettyjä hedelmiä eilen, paiskon tänään kahta kauheammin töitä. Kierre on valmis.
Sen sijaan että hyvittäisit vääriä tekoja tai huonoa omaatuntoasi lahjomalla tai suorittamalla yhä enemmän, ehdotan pahan olon juurille menemistä.
Pahan olon lievittäminen on helppoa, mutta syiden tonkiminen todellinen extremereissu sielun syövereihin.
Toisaalta, onko olemassa mielenkiintoisempaa löydettävää kuin minuus ?
Et menetä mitään jos perehdyt addiktioiden kiehtovaan maailmaan, päinvastoin. Moni riippuvuudesta kärsivä innostuu totaalisesti toipumisprosessista. Kun alun pelkokerroin on ylitetty, kaikki tuntuu uudelta ja ihmeelliseltä. Yhtäkkiä maailmassa on tunteita, värejä, makuja ja tuoksuja joita ei ole vuosiin tullut havaittua.
Kun sinä muutut, muu maailma ei kuitenkaan muutu mukana. Puoliso on puoliso, tuttavat jatkavat juomistaan ja työkaverit pysyvät useimmiten samoina. Se, mihin voit vaikuttaa, on oma asennoitumisesi heihin ja kohdattaviin tilanteisiin. Riippuvuusmekanismien toimintaperiaatteiden tajuaminen onkin harvinaisen hauska reissu omaan itseen ja vähän naapuriinkin.
Jos haluat, vien sinut tutustumaan itsesi kaltaisiin hurmaaviin persooniin vertaistukiryhmiin. Usko tai älä, jokainen heistäkin on ollut joskus se ensikertalainen. Parin kerran jälkeen uskallat ihan hyvin jo itse ja yksin.