Irti kierteestä
Riippuvuus johonkin syntyy usein huomaamattomasti. Satunnaisesta tavasta muodostuu vähitellen toistuva, näennäisesti lohtua ja turvaa tuova rutiini.
Yhteiskunnan hyväksymiä ja lain sallimia tapoja addiktoitua on useita.
Työhön, urheiluun,pelaamiseen ja nettiin koukuttuu yhtä salakavalasti kuin alkoholiin ja respetilääkkeisiin. Median kuvamaailma nuorista ja täydellisistä kehoista vääristää minäkuvaa ja saattaa johtaa syömishäiriöihin. Valtaroolista luopuminen ja eläkkeelle siirtyminen ei aina ole kivuton prosessi sekään.
Ihmissuhteissa moni toistaa samaa teemaa pienin variaatioin. Vastapuoli saattaa vaihtua mutta roolisanat ja maneerit pysyvät.
Solmujen pohdinta yksin ja yöllä ei ole kovin hedelmällistä. Kavereille ei kaikista asioista viitsi avautua, ja terapeutit ovat ehkä vähän liikaa. Pulmat näyttävät lisäksi suhteellisen siedettäviltä päivänvalossa,kun oma olo on vahvimmillaan.
Möröt kipittävät kuitenkin ripeästi takaisin heti kun valot sammuvat.
Olet varmasti hakenut tietoa aihepiirin ympäriltä jo monesta paikasta. Lääkärit on koluttu, luottokaverit jututettu ja netti tullut tutuksi.Mitäpä jos juttelisit vaihteeksi jonkun kanssa, joka on elänyt nuo läpi?
Pelkästään se, että voi purkaa huolensa toiselle on iso asia. Hyvä kuuntelija rakentaa tiedonpalasista kuvaa, ja tekee täydentäviä kysymyksiä ymmärtääkseen mistä on kyse.
Onnistuneessa dialogissa nämä kysymykset herättävät vuorostaan kertojassa ajatuksia: katsos, noin en ollutkaan tuota nähnyt. Mielenkiintoista!